Yleistä Pk- jäljestä

Jälki tehdään siten, että ihminen kävelee maastossa sovitun reitin ja pudottaa kävelyuralleen keppejä. Maan pinta murtuu askelten alla ja koira haistaa tämän perusteella jäljen kulun maastossa. Jäljen hajun voimakkuus riippuu jäljen iästä ja sääolosuhteista. Koiralle opetetaan, että se käskystä aloittaa jäljen etsimisen ja ilmaisee jäljeltä löytämänsä ihmisen pudottamat esineet eli kepit ohjaajalleen.

Alussa koira useimmiten innostetaan jäljestämään ruuan, leikkikalun tai koiralle tutun henkilön avulla. Se voidaan esimerkiksi opettaa seuraamaan ruuan hajua, lihaa, makkaraa ja jäljen päässä se saa palkkioksi syödä ruuan. Opittuaan rauhallisesti ja vasta käskyn saatuaan jäljestämään ruokakipolle, koira totutetaan vähitellen seuraamaan ihmisen jättämään hajuvanaa. Tästä jatketaan jättämällä jäljelle keppejä, pidentämällä jälkeä. vanhentamalla sitä, tekemällä maaston muotoisia, vaihtelevia reittejä. 1 -luokassa jälki on 500 metriä pitkä ja tehty tuntia ennen kokeen alkua. Koira etsii jäljen 30 metriä pitkältä suoralta, janalta, jonka yli jälki kulkee jostain kohdasta. Kilpailija ei koskaan tiedä, mistä kohtaa jälki kulkee janan poikki. Jäljelle on jätetty kuusi luonnon puusta tehtyä keppiä. Aikaa koirakolla löytää kepit on 20 minuuttia.

Luokissa 2 ja 3 jälki hankaloituu asteittain; luokassa 2 jäljen pituus on kilometri, puolitoista tuntia vanha ja janan, jolta jäljestys alkaa, pituus on 40 metriä. Jäljelle on jätetty kuusi luonnon puusta tehtyä keppiä, ja jäljelle varattu aika on 30 minuuttia.

Siirryttäessä seuraavalle tasolle, luokkaan kolme, suoritettava jälki on jälleen hivenen vaativampi. Jäljen pituus on tällöin jo 1,5 kilometriä, se on kaksi tuntia vanha ja jana, jolta jäljen alku löytyy, on pituudeltaan 50 metriä. Jäljelle on jätetty kuusi luonnon puusta tehtyä keppiä. Aikaa on 40 minuuttia. Kaikkiin luokkiin kuuluu myös esine etsintä. Esine etsinnässä koiran tulee viiden minuutin aikana löytää 1-luokassa yksi, 2-luokassa kaksi ja 3-luokassa kolme ihmiselle kuuluvaa esinettä 50x50 metrin suuruiselta maa-alueelta. Tuomarin antamat pisteet kertyvät koiran työskentelystä janalla ja esinekentässä sekä löydetyistä kepeistä ja esineistä. Lajia on mahdollista harjoitella yksin, toki välillä on hyvä ajaa vieraan tekemä jälki. (Suomen Palveluskoiraliitto ry 2007)

Yleistä Erikoisjäljestä (FH)

Erikosjälkikoe (FH) on kansainvälinen koemuoto, joka muistuttaa suojelukokeiden jälkiosuutta. Erikoisjälki tehdään yleensä pellolle tai muuhun avoimeen maastoon.

Luokkia on kaksi Luokan 1 jälki on 1000-1400 askelta pitkä ja kolme tuntia vanha. Jäljelle jätetään neljä käyttöesinettä, jotka koiran on ilmaistava, kulmia (90°) on kuusi. Luokan 2 jälki on puolestaan n. 2000 askelta pitkä, kolmen tunnin ikäinen, esineitä ja kulmia jäljellä seitsemän. Lisäksi kummassakin luokassa jäljen ylittää 30 minuutin aikaerolla seurattavasta jäljestä tehty harhajälki. Erikoisjälki on koemuotona vaativa sekä koiralle että ohjaajalle. (Suomen Palveluskoiraliitto 2007)

Tocan jälkiharrastus

Tocan kanssa aloitimme jäljestämisen heti kahdeksan viikon iässä. Alkuun teimme paljon makkararuutuja, koira sai joka päivä yhden ruuan ruudusta muutaman viikon ajan. Tämän jälkeen aloitimme suorilla jäljillä. Ensimmäiset jäljet olivat pituudeltaan muutamaa kymmentä askelta, ja siitä pikkuhiljaa lähdimme tekemään koira kehittyessä lisää pituutta. Puolivuotiaana jäljen keskimääräinen pituus on n. 50- 100 metriä. Askelväli on pidennetty normaaliin askellukseen, ja tyhjiä askeleita on otettu mukaan. Pisimmät tyhjät välit jäljellä ovat olleet neljän askeleen mittaisia, näitä kuitenkin vasta hyvin vähän. Enimmäkseen vielä 1-3 askelta peräkkäin ilman namia. Jäljestys aloitettiin lyhyellä nurmikolla. Pikkuhiljaa jälkiä on alettu tekemään myös erilaisille pohjille, mm. lautasmuokatuille sänkipelloille ja eri kasvuvaiheessa oleville nurmipelloille. Aina pohjan muuttuessa uudeksi on jälkeä tietenkin helpotettu. Toca ei kuitenkaan ole juurikaan reagoinut pohjan muutoksiin, vaan jäljestää melko samantyylisesti pohjasta riippumatta. Toca on jäljestäjänä intensiivinen, rauhallinen, keskittynyt ja motivoitunut. Muutamia viettikatkoja tulee välillä, mutta koira palaa itsenäisesti työskentelyyn hyvin nopeasti. Alkuajan ongelma, kauhea ryysääminen nelivedolla, hävisi yhden jäljen aikana eikä ole palannut. Henkimaailman juttu tuokin. Puolivuotiaana Tocalla on pidetty vielä melko voimakas ohjaajan tuki, välimatkaa ei koiraan ole kasvatettu yli metrin. Alusta asti painotus on ollut koiran ehdottoman itsenäisellä työskentelyllä ja ongelmanratkaisulla.

Kauden 2007 tavoitteet on saavutettu. Toca on ymmärtänyt jäljestyksen idean ("seuraa rikkinäisen maan hajua") ja on hyvin motivoitunut. 2008 harjoitellaan esineilmaisua, sujuvaa jäljestystä vähentäen koko ajan jäljellä käytettyjen namien määrää, ja vähennetään hyvin pikkuhiljaa ohjaajan tukea koiralle. Tavoitteena on tulevaisuudessa kisata FH- jäljellä, sekä metsässä pk- jäljellä. Katsotaan nyt, koira vaikuttaa ainakin lupaavalta pikku jäljestyksenalulta!

2008
Kevät 2008 meni Tocan kanssa melko pyllylleen. Eteneminen oli hidasta, ja koiran jäljestyksestä puuttui motivaatio. Ihme vilkuilua ympäriinsä ja lintujen katselua kesken jäljestelyiden. Siitä se sitten pikkuhiljaa lähti etenemään paremmin (tähän auttoi ehkä sekin, että eräs kaveri sanoi suoraan eräiden treenien aluksi ettei ihmekään jossei koira kiinnosta noin hyvässä lihassa jäljestää...) ja koira vain parani loppukautta kohti. Vaikeuksiakin oli matkan varrella, mutta loppukaudesta 2008 päästiin siihen tilanteeseen että koiralla oli jo vaihtelevasti tyhjiä pätkiä askeleesta 20:een askeleeseen, sekä loivia kaaria ja helppoja kulmia jäljillä. Ja hienosti meni. Ilmaisua ei yhdistetty vielä jälkeen,sitä ei saatu hierottua vielä siihen malliin. Lisäksi saatiin vähennettyä ohjaajan tukea, eli koira sai ihan hitusen enemmän liinaa jo kauden loppuvaiheessa. Tällä ei juuri ollut vaikutusta jäljestämiseen, ongelma oli enemmänkin omassa reaktionopeudessa, jos tuli tilanne jossa minun piti puuttua koiran työskentelyyn (=esim. ei saa rynnätä, tasainen ja tarkka tahti työskentelyssä). Kauden 2008 tavoitteet siis saavutettiin pääosin!
2009 tulee olemaan mielenkiintoista aikaa jäljestyksen osalta, eikä vähinten peltojen suhteen. Nyt kun asun Kirkkonummella, niin jäljestyspellot tuntuvat olevan todella kiven alla, koiraharrastajat ovat onnistuneet suututtamaan maanomistajia niin, ettei lupia jäljestämiseen oikein heru. Jäljen eteneminen voi siis olla hieman haastellista, jos joutuu ajamaan päivässä 50-100 kilsaa lähimmille jälkipelloille. Voi olla ettei aika, ja ennen kaikkea rahapussi..., ihan riitä kun pitäisi töissäkin käydä. Toivotaan nyt että jotain kautta jostain saisi peltoja käyttöön. Mutta joka tapauksessa 2009 olisi tarkoitus laittaa esineet jäljelle sekä rakentaa tasapainoista ja tarkkaa jäljestämistä. Katsotaan millä motivaatiolla jäljestys lähtee käyntiin, ja siltä pohjalta lähdetään tarkastelemaan etenemistä.