Tottis

Tottelevaisuutta treenaamme Nerin kanssa silmällä pitäen erityisesti pk- tottista, mutta voihan olla että joskus starttaamme ihan TOKOssakin. Tällä hetkellä treenaamme tottista vaihtelevasti yksin, hakuporukan tai muiden kavereiden kanssa. Kirkkonummelle muuton jälkeen liityin HVK:oon, ja siellä tulee joskus käytyä kenttää näyttämässä koiralle.

Nerin kanssa on ilo touhuta, koiralla riittää virtaa ja aktiivisuutta. Ongelma onkin jälleen kerran siinä hihnan toisessa päässä, oikea-aikaisessa palkkauksessa ja hyvän viretilan säilyttämisessä (koiralla heittää herkästi yli, tai vaihtoehtoisesti se menettää mielenkiintonsa kokonaan). Harjoitukset varsinkin kentällä olivat vuotiaaksi asti hyvin lyhyitä ja intensiivisiä,panostettiin enemmän leikkimisen opetteluun ja työskentelyhalukkuuden rakentamiseen kuin mekaaniseen liikesarjojen harjoitteluun. Kaksivuotiaana ongelmana on järjetön vuotaminen. Jopa kotona olohuoneessa namitottiksen kanssa koira leviää totaalisesti käsiin. Nämä ongelmat kumpuavat kuitenkin tottistreenausta syvemmältä, ja sama ongelma koiralla on ihan arkielämässä. Kaikki tilanteet joissa tapahtuu jotain (lenkille lähtö, terassille tupakalle meneminen...) aiheuttavat usein välittömän pakan leviämisen huuto- ja riehumiskonsertteineen. Tämä taas pitää koiran stressitason liian usein jatkuvasti koholla, ja ongelma syvenee. Tottistreenien keskittymis- ja hallintaharjoitusten myötä ongelma on tosin helpottanut myös arjessa. Lisäksi erittäin järjestelmälliset, joka kerta samanlaisina toistuvat rutiinit helpottavat.

Jälki

Nerille tehtiin pentuna jokunen kymmentä makkararuutua, mutta hakuharrastus vei mukanaan. Kesällä 2007 kävimme jälkikurssilla, ja hetken aikaa jäljestettiin innolla, kunnes sairastelu pätkäisi hyvän harjoitusputken. Keväällä 2008 aloitettiin uudelleen, samalla kun Tocallekin väännettiin jälkeä. Neri oli todella hyvä lähes koko kauden 2008. 2009 on jälkien tekeminen jäänyt ja koira on keskittynyt hakuiluun.