Yleistä agilitystä

Agilityn perusajatus on, että ihmisen ohjaama koira suorittaa ennalta määritetyn esteradan virheettömästi ja mahdollisimman nopeasti. Ohjaaja käyttää koiran ohjaamiseen ääntään ja kehonsa liikkeitä koskettamatta koiraa ja esteitä.
Agilityrata koostuu useista erilaisista esteistä. Hypättäviä esteitä ovat aidat, rengas, muuri ja pituuseste. Kiivettäviä esteitä, joita kutsutaan yleisesti kontaktiesteiksi, ovat A-este, puomi ja keinu. Lisäksi rataan kuuluvat tunnelit sekä pujottelueste ja pöytä.
Esteiden suorituskorkeudet riippuvat koiran koosta. Kilpailuissa rata-alue on 20 x 40 m tai 800 m2. Radan pituus on 100 - 200 m ja siihen sisältyy 12 - 20 estettä, joista vähintään seitsemän tulee olla hyppyesteitä. Peräkkäin suoritettavien esteiden välimatkan on 5 - 7 m.
Koirat jaetaan eri luokkiin koon ja taitotason perusteella. Säkäkorkeuteen perustuvia kokoluokkia on kolme: minit, medit ja maksit. Myös taitotasoja on kolme.
Kilpaileminen aloitetaan 1-luokasta ja osaamisen kehittyessä edetään 2-luokan kautta 3-luokkaan. Ylimmässä taitoluokassa kilpaillaan mm. Suomen mestaruuksista, ja tässä luokassa ohjaaja voi saavuttaa koiralleen agilityvalion arvon.

Agility on saanut alkunsa esteratsastuksesta Englannissa 1970-luvun lopussa. Suomessa agilityä harrastettiin ensimmäisen kerran vuonna 1986, ja kolme vuotta myöhemmin 1989 siitä tuli virallinen kilpailulaji. Sittemmin laji on levinnyt maassamme lähes kaikkialle. Harrastajien, kilpailijoiden ja koulutusta tarjoavien koirayhdistysten määrä kasvaa jatkuvasti.

Agilitykilpailuja järjestetään joka viikonloppu jossakin päin Suomea. Kilpailutyyppejä on kaksi: varsinaiset agilitykisat, joissa voidaan käyttää kaikkia esteitä ja hyppykisat, joissa ei käytetä kontaktiesteitä. Kilpailut käydään taito- ja kokoluokittain. Samaan kilpailuun voivat osallistua kaikenikäiset ihmiset. Koirien tulee olla 18 kuukautta täyttäneitä, tunnistusmerkittyjä, rokotettuja ja terveitä. Koirat voivat olla puhdas- tai monirotuisia. Tuomarin suunnittelemat kisaradat ovat aina erilaisia. Ohjaajat saavat tutustua rataan viisi minuuttia juuri ennen kilpailua. Suorituksen tulos lasketaan radalla tehdyistä virheistä ja tuomarin määrittämän ihanneajan ylityksestä. Ratavirheitä ovat mm. pudonneet hyppyrimat ja esteiltä kieltäytymiset. Tavoitteena on mahdollisimman nopea ihanneajan alittava ja virheetön ratasuoritus eli niin sanottu nollatulos.

(lähde: Suomen agilityliitto)

Nerin agilityura

Ennen kuin Neri edes kotiutui meille, niin haaveilin agilitykoirasta. Kentällä me liitäisimme täydessä yhteisymmärryksessä esteeltä toiselle, kaikkia kontakteja koskettaen ja ihanneajat alittaen. No juu, sittenhän se olikin jo aika herätä todellisuuteen. :) Tässä vaiheessa loistokas agilityuramme koostuu yhdestä kahdeksan kerran mittaisesta alkeiskurssista, jonka kaikille kerroille emme edes päässeet. Jere on lisäksi käynyt Nerin kanssa muutamat agilitytreenit 2007 lopputalvesta. Harrastus olisi mielekäs minulle ja Nerille molemmille, mutta valitettavasti harrastuspaikat ovat kovin vähissä. Ongelmaksi meille tuntui muodostuvan jo noinkin lyhyessä ajassa koiran suunnaton nopeus ja kärsimättömyys, sekä se fakta että koira ja ohjaaja ovat molemmat aivan keltanokkia kyseisessä lajissa. Siellä kun menee sitten kaksi toheloa kentällä yrittäen ymmärtää toisiaan, tulos ei voi olla kovin hyvä. Mutta hauskaa on molemmilla varmasti! :)
Täältä löydät tarinointia agilityyn liittyen, kunhan pääsemme jälleen harrastukseen mukaan!